Aivastus

Aivastuksesta taivaan
reittiä raivaan

Poluilla ilman valoa
ohjaajana susi
ja kohtalon oikku

Ei näillä
teillä

Kukaan
ole poikkeus

Sivu

Sivusta seurasi
sivussa pysyi
sivun reunalla
haparoi

Sivun reunat
hiiren korvilla

Veisu

Viis veisaavat
viisaat
hymnejä

Näkevät kohtalon
joita syksy
asfaltille asettelee

Niitä pitkin
ja poikin
on hyvä kävellä

Omituisuus

Yhä etsin
syytä sille

Miksi yksi
herää ilo
silmissään

Toinen katsoo
välimerta

Katollaan

Hahmo

Se teki käsikirjoituksen
jossa kaikki on
paikalla
mutta ei oivalla
joku on jo
järjestänyt
näyttämön
jossa kaikki
on kohdallaan

Korjaaja

Syksyn lempeät kynnet
korjaavat satoaan

Minä koristelen polkua
jota jokainen
tulee ja palaa
kulkemaan

Sumu

Rakkaus asuu
vanhan vaahteran silmissä
pilvissä ja usvassa
sumussa
ihmisten välissä.

Intiaani

Poppamies tavallaan
poistuu omalta
navaltaan

Lähellä maata
ja kuuta

Ei ihminen
näitä muuta

Kuutamo

Kuu niin alhaalla
taas matelee

Katsos se ihmiskuntaa
katselee

Näkee sotien tulevan
ja typeryyden ottavan
viitan sankarin

Pohtii kysymystä

Miksi?

Tuolla hölmöillä on valta
täyttää kaivoja
harvojen

Kuu on nähnyt
nälänhädän
ja kaiken mädän
mille voisi selkänsä
kääntää tai
vääntää rakkaudesta
neulansilmän

Kymmenen

Turhaa kysymystä
turhaa sormea,
jotka osoittaa

Tikkua laudalla,
joita kukaan
ei etsi

Itsekäs, Turha ja Kusipää
kolme puuttuvaa

Yhdeksänkymmentä vuotta
saa odottaa
että sataa

Vuosisataa
samaa rataa

Rienaaja

Halvensi oikeutta
ja loukkasi hautojen rauhaa

Pilkkasi jumalaa
ja loukkasi kunniaa
olemattomien

Tämän kaiken
yliolan kuiskasi
planeettojen taakse
pykälät viskasi

Takoja

Kaikki on ajallaan
takoi niin kauan
ettei pysynyt
rajoillaan

Ymmärsi keijut
ja kulkurit
pois työnsi
pyrkyrit

Vastasyntynyt

Mitä nyt tapahtui
lämmöstä valoon
nostan pienen haloon

Tissi, lämpö
ei järjestystä

Olentoja outoja
onko tuo noutaja?

Miksi te vouhotatte?
Kantapäihin pistelette?

Ettekö huomaa
Minä olen jo valmis

Hymy

Ihmisen sisään
rakennettu
toisin kuin
keskisormi opittu

Se tulee
sodan keskellä

Se tulee
yhdessä maatessa

Se tulee
pyytämättä

Tasakausi

Voin haistaa
ilmastonmuutoksen
virkamiesten
viisauden puutoksen

Seitsemän hattua
ja yhdet housut

Tulivuori kuittaa
pörssinousut

Ohdake

Ei ole
rakkautta
jos ei näe

Perhosia
jotka ohjaavat

Polku ja tie
on samanlainen

Ohdakkeita
ja ohikulkijoita

Harva pysähtyy
katsomaan

Sitä pienintä
kukkaa sinistä

Polveutuja

Minä hiivin
yli sukujen polvien

Aistien varassa
arassa huomaan

Hymyn
vastasyntyneen

Ohjesääntö

Ensin huolehditaan niistä
jotka siihen eivät
itse kykene

Sitten yhteiset asiat
ja jos aikaa jää
niin henkilökohtainen huolto

Sanat kapteenin
joka ei vaatinut mitään
johon itse ei olisi pystynyt

Ääni

Ei sellaista ole mulla
jonka tahtiin
nousevat kädet
tuhansien

Ehkä riittää
jos yksi kuulee

Hyvyys

Hyvä nukahtaa
hyvä on herätä

Helmet yhteen
syliin kerätä

Uni kaunis

Ihmiselon
mittainen

Hämärä

Sen laskeutuessa
paljon huomaa
kun vaikenee
puut ja lammenpinta
rauhalliset
kuin äitien nisät

Yöperhosen kutsuun
vastaan
ja tulen
läpi on mentävä
kautta myyrän
käytävän

Ymmärtääkseen
olevan

Loinen

Punkki eli rauhassa
imi, nautti ja mietti
minä olen viisauden
astronautti

Tämä vasta on soma
tästä verestä tykkään
kun se ei oo oma

Punkki imi
ja rauha horjui
olan kohautuksella
tämän torjui

Isäntä huomasi
missä tää kukki
jumalauta
se on kaalimaan pukki

Nopeasti oivalsi
pesien paikat
virastoissa, puolueissa
ja hallinnon rattaissa

Vielä hetken
ovat pihdit kateissa

Löytö

Sade saapuu ajallaan
planeetat ja lepakot
kiertoradoillaan

Hölmö on viimeinen
joka ymmärtää
että kaikki
on kohdallaan

Yhteen kietoutuvat
sääriluut kuin
köynnökset

Odotus

Joku odottaa
joku saapuu

Kaukana puut
muuttuvat harmaiksi

Graniittiin maalattu
pehmeät huulet

Kivestä veistetty
hellät kädet

Tuhkasta sielu
joka paljon
aavistaa

Häirikkö

Minä olen käpy
ja kuusi

Parvekkeelta se
kaikille huusi

Niin hiljaa
että jokainen kuulisi

Vaate

Ajatus niin nopea
jos sen yrittää
sanoiksi pukea
karkaa lahkeet
ja palaa hihat

Käki kukkunut
taas tuhat kertaa

Hiljaisuudessa
keisari
pukunsa
löytää

Maanomistaja

Kuka oli ensimmäinen
joka sanoi
tämä maa
kuuluu minulle?

Kuka voi sanoa,
että omistan metsän?

Se kuuluu niille,
jotka poimivat
kuusen kerkistä ja
koivun oksista
muutaman

Kuninkaat ja narrit
nukkuvat kanssa
ruutanan

Lähestyjä

Sitten kun
mielesi ajattelee
ilman sanoja
ja koet vain
tunteen
energiaa loputonta
jota voit ottaa vastaan
vain vähän kerrallaan

Klovni

Aalto kohtaa
toukokuun
tulevaisuuden kivisen
ja sorasen

Kirkkaita puroja
niille
jotka eivät pidä
raadoista
yläjuoksulla                                                                                                                                                          

Vaikeneminen

Ei,
ei se ole kultaa
se on kippo
haudalla multaa

Se on varis
oravan pesässä

Se on vain
sanoja,
jotka kuulet

Ilman ääntä

Epämukavuusalue

Sotatoimi
kravatti
hattivatin lähimaasto

Avohakkuu
ojitettu suo
märät villasukat
paikat missä
kuki ei kukat

Betoniviidakko
piikkilangoilla
rajatut ajatukset

Inkvisitio
puoluekokous
yhteisrukous

Miksi sinne tahtoisin?

Aterimet

Joku laittoi
pöydälle
lusikan ja kauhan

Kauan
saan odottaa
sitä hetkeä
että jokainen
valitsee
oikean

Peili

Useammin pitäisi
ihmisen
siihen vilkaista
ja kysyä

Kuka minä olen?
Mikä minä olen?
Mistä minä tulen?

Politiikka

Ääliöitä
hujan hajan

Minä muutan
pisaroiden radan

Kaksisataa sammakkoa
jakaa saman

Kreikankielestä
Juicen mielestä

Demokratia
tyhmyyden tyrannia

Sateen muodossa
jotain pysyvää

Max ja Moritz

Kömpelöt kaverit
lenkkipolulla

Toivottivat vappuna
hyvää juhannusta

Venkuloita
kaikki tyynni

Sekaisin ovat
velli ja ryyni

Osuus

Savu kertoo
tuulen suunnan

Lammen pinnalla
Ying ja Yang

Minä maistoin
enkelien osan

Viima

Pohjoistuuli
yrittää

Kevättä tukistaa
idut kukistaa

Vaan ei pysty
ei kykene

Yksikään

Mittaus

Kysyit miten
rakkautta mitataan

Naurulla
hymyllä
kosketuksella
kädellä lantiolla

Mittanauha
ihmisen mittainen

Omenapuu

Mietin laitoinko
liikaa painoa

Muistan vielä
vainoa

Sadan vuoden
takaa

Oksilla taipumus
kasvaa

Suuntaan oikeaan

Suunta

Katson länteen
tai itään

Ilmansuunnassa jokaisessa
typeryys itää

Suru sisään rakennettu
ei siirry muualle
kanssa komposiittisiipien

Hiljaa saapuu
huhtikuun yö

Äänettömänä
huutaen
hiipien

Sumppu

Kaikki kasassa
yhdessä koossa
deessä
sointuja kevään
tarttuneina
illuusion evään
ja kiellän
kaiken olevan
vain kompurointia
sattuman

Tietämys

Vanha sielu

ihmisen kehossa

Puut, aurinko

ja musta-aukko

Tieto ei riitä

niihinkään

En ole menossa

mihinkään

Reitti

Joskus ei riitä
huoleen sanat

Tämä maailma
vai sinä

Yhdentekevää
on reitti sama

Kierto

Talvi luovutti viitan
seuraavalle
lesken lehdelle
pajun kissalle
puki sen
heräävälle
ensimmäisen

Täysikuu

Tipahti koivun
haaraan
naaraan
tuntoja ihmisen
joskus polvistun

Kalan keitto

Perkeitä
ihmisvadissa

Toinen kerää
pinnalta vaahdot

Joku kauhoo
syvemmältä

Yksi ei löydä
päätä ei pyrstöä

Tähdenlennon

Hiutale

Aamulla ylös
taivaalta alas

Sinivalas pohti
jos yhtä tarkkailee

Niin minne
ne muut
päätyvät

Kahle

Suru, onni ja
sirpaleet

Kasassa,
pajassa

Takoi
kahleet

Jotka,
eivät kahlitse

Merkitys

Joskus mietin
onko jo kaikki
sanottu ja tehty

Luut kaluttu
ihmiselämän

Kosketus illalla
hymy aamulla

Aamu

Kippurassa
peitto polvien
välissä

Sylissä

Ihme
jos toinenkin

Paikkaansa
hakee