Unessa
minä
hengitän
vedessä
Tiedän mitä
on edessä
Lapset
puunrunkoihin
hakattuina
kertovat
samaa tarinaa
kuin Mengelen
punktiot
Kuinka kauan
hyväksytte
mutta ette
ole valmiita
muutokseen
Muistan olleeni
täällä
maanpäällä
Silloin
kun ihmiset
nauroivat
ja itkivät
yhdessä
En tätä
toivonut
ja luoja
tietää
En
tahtonut
Niin se varmaan on
vahvimmalle
raskain kuorma
Niille hennoille
siiville
en pakkaisi
murustakaan
Knok knok
siinä taas
vanhoja toukkia
Kuokit vanhoja
ajatuksia
kirjoja
ja puita
Mietit väliä
toivon
ja epätoivon
Ja ymmärrät
kumpiakin
Lits läts
loskassa tarvot
henkimaailman
toimintoja arvot
Siinä olet
peilin edessä
kätevästi
terä kädessä
Mietit kumpi
kuolee
rakkaus
vai sinä
Ja ymmärrät
ei kumpikaan
Tsiuuh
siinä liu'ut
pohdit
kuka soittaa
vaienneet viulut
Heräät hiestä
märkänä
et mitenkään
tärkeänä
Mietit kummasta
luopuisit
uskosta
vai itsestäsi
Ja ymmärrät
et kummastakaan
Joskus näkee
ihmisen
jonka katseessa
elää nauru
Kyselen
vailla tarkoitusta
mistä tulet
minne menet
Kai näitä
on kysytty
latinaksi
aiemmin
Anna sille siivet
niin se auliisti
johdattaa
Sinut sinne
missä varjot
ovat pidempiä
kuin ihmisen
historia
Nämä siivet
leikkaa ja
katkaise
Olisiko jo
aika puhua
Yhdelle
joka ymmärtäisi
Yhdelle
joka kuuntelisi
Yhdelle
joka
ei tuomitsisi
Yhdelle
joka hyväksyisi
sinut
minut
Sellaisina
kuin olemme
Lapioon nojaavat
tai puitten halaajat
aina odottavat
maailmaa parempaa
tekemättä mitään
tai
mitään tekemättä
Saavutettu etu
ketun hännässä
roikkuu
Yhdentekevät
tuhkan ripottelijat
yhden tekevät
virheliikeen
Eivät oppineet
tanssia
perhosen
Hyvä on
elää koiran
elämää
jos isäntä
on viisas
Ei koira
pure
jos sitä
hyvin kohdellaan
Sama pätee
myös ihmiseen
Skippaa
niveljalkaiset
paitsi ravut
Sarvipäästä
voit löytää
ystävän
tai pirun
Kaloilla kaavat
selkeät
joita sotkevat
typeryydessään
notkeat
Ilman ja
tulen merkit
käänteissään
nopeat
Se mikä on
levällään
kasautuu
yhteen
Se mikä
on erillään
tulee yhtenäiseksi
Se joka
yhdistää
on jokaisessa
Pieni poika
lattialla
vieressä
leikatun koiran
Kuuntelee
häviävää hengitystä
ja pyytää
Anna se
elämän voima
mikä minussa on
koiralle
Liian kauan
kulunut
siitä
Kun ihminen
on kohdannut
huulet tai
toisen ihmisen
Sellaisena
kuin ne ovat
rohtuneina
tai rikkinäisenä
Ainostaan ajatuksen
voi muuttaa
Loput pysyvät
sellaisena
kuin ovat
Kun tottuu
instrumenttiin
ei välttämättä
huomaa
että rakenne
on sellainen
ettei viritys
ole optimaalinen
Vaikka pinnan
kiillottaisi
vaihtaisi kielet
tai soittajan
Sormet löytävät
paikkansa
mutta soinnut
nukkuvat
heräävät
Silloin kun
silmät
sulkeutuvat
Kun kaikki
on kaluttu
menneisyyden
luut ja sanat
Ja kaikki
haluttu
irroitettu
ikeestä
tulevaisuuden
Jäipä sentään
pieni hetki
olla onnellinen
Voisin kertoa
mitä löydät
mutta pilaisin
löytämisen
riemun
Valitse polut
ja eksy
Kulje
niin pitkälle
että sinusta
tuntuu
Hiekanjyvältä
tai tomuhiukkaselta
jolta turha
on udella
merkitystä
Yritti kauan
piirtää ääriviivoja
olemattomalle
Koitti vangita
kauneuden
tuloksena
tuhruinen kuva
Halusi ikuistaa
hetken
Onnistui vasta
kun hävitti
kynän
Hevoselta saatesanat
ennenkuin koukkaan
ja kaadun polvilleni
en kuningatarta
loukkaa
Torni mietti
omaa osaansa
kivikasaksi
hajoavaa
Ton syön
sotilas mietti
ennen kun lyön
kuningasta
alle vyön
Kuningatar
leikkasi linjat
ja meetwurstin
mitä noista
alhaisista
Lähetti mietti
viestiään
ja kohtaloa
tuojan
Kuningas näki
kotkan
ja lopputuleman
oivalsi
näin olevan
Ehkä huomaat
sen mikä
annetaan
Ennen kuin
taas kerran
kukkia ja uurnaa
kannetaan
Muistat vainajan
mutta muistot
seuraavat kulkijaa
Katkeaa
jos ei ole
tarpeeksi
lähellä
Multaa
ja ihmistä
Kumpa
voisin olla
edes toinen