Kulkuri

Kuolleiden kokoontumisajoja
väistellen

Vedestä graniittiin
taiteillen matkaa

Ajatellen jatkaa
vähän edemmäs
paljon kauemmaks

Kynät

Kaksi kynää
ajatusta siirtää

Toinen miettii,
toinen piirtää

Katkeamaton reitti,
hiljainen seitti

Niin se päättyy

Noita

Ehkä olet niitä
joita joskus poljettiin

Ehkä niitä joita
elävältä poltettiin

Et osaa kellua
kanssa painon

Et elää
kanssa vainon

Toiset pelkäävät kaltaistasi

Moni löytää vihan
ihmisyyden takapihan

Minä löysin rauhan

Ihminen

Aikansa kulki
ja uhosi

Yhä enemmän odotti
vielä enemmän pyysi

Äiti Maata
ei kiinnosta jäynä
totesi vain
näin on käyvä

Liiton purku
laattojen välissä

Valuutan vaihtajat
silloin vähissä

Kädet

Hakevat
vailla määränpäätä

Löytäen
notkot ja kumpareet

Seikkailevat
iholla heränneen

Etsien

vailla tarkoitusta

Raiteet

Jalat junassa
silmät pimeässä
oli tottunut näkeen

Kuuli sanat
mutta uskoi käkeen
matkalla sinne
minne yksin ei ehdi

Yhdessä illassa
maailmanalku

Kahdessa
jatkuva polku

Linnunrata

Minä laidalla
sinä keskellä

Minä vain elän
sinä olet retkellä

Sinä teet käsilläsi
minä en millään
mitään

Minä piirtäisin
elämänviivat
yhtyvät

Planeetat
jotka kiertoradoiltaan
poistuvat