Vanha vaahtera
paikallaan
pihlajan oksat
hamuilevat
löytävät
ne ovat yhtä
Nuori vaahtera
auringon valosta
viimeisistä
nauttii
sen näkee
lehdistä
Niin täynnä
elämää
Kolmas ei tee
kompromissejä
Ei takerru
mieleen
muotoon
sanojen
Ei vaadi
ei pyydä
toista muuttumaan
se vain on
Henkisiä
vuohenputkia
Vaikka saisit
ne kaikki
kitkettyä
Niin ei
aikaakaan
kun ne taas
jostain putkahtavat
Kun ymmärrät
muurahaisia
Niin ymmärrät
että jokaisella
on oma tehtävä
vihkonsa joka
odottaa repijäänsä
Te äänestätte
mitä milloinkin
minä etsin
Te valitsette
tien
joka päättyy
umpikujaan
Minä valitsen
tien
joka ei pääty
Kysyin
voiko ihminen
tehdä jotain
näin kaunista
Vastaus
yksiselitteinen
ei voi
Ei soittaja
ei eläin
ei kasvi
Valitse osaansa
joku on sen tehnyt
kauan sitten
Eläimellä
oma soidin
ja ääni
Kasveilla juuret
äänet hiljaiset
Nuuskamuikkusen
tavoin
ihmiselle oudon
tavan huomasin
Ilman teoriaa
sitä seurailen
Tuhansia vuosia
on ihminen
itseään
Kehittänyt, etsinyt tai
huijannut
Ehkä kannattaisi
katsoa tähtitaivasta
tai istuttaa
jotain
Näytti
ja kertoi
runoistaan
Painija
ymmärtäjä
silti joutui
poistumaan
En muista
kuin vilpittömyyden
hyvän ihmisen
Miten kolisevatkaan
sitä itseään
täynnä
Steinbecin lainaus
'kusta ja etikkaa'
Näillä te pärjäätte
kun vain
liityt meihin
Ei sellaista
ole
Luopumisen tuska
hellittää jokaisella
aikanaan
Neljäs
se jatkaa
kulkuaan
Minä tanssin
pillin
mukaan en
mahdu piipareiden
nuottikirjaan
Tahdissa tanssivat
haamut
Aamun koittoa
odottavat
lopulta
yötä pyytävät
Katkeavat
linjat
mutta yhteydet
säilyvät
Katakombeista
ihmisen mieleen
Vadelman siemen
poskihampaassa
Nopeammin
kehräävät
seittiään
ihmiskunta
kuin kärpäset
Tai lukit
jotka eivät
Tai kalat
viittisi jäädä
niihin roikkumaan
Älä koskaan
hylkää
niitä
heikkoja
Anna
mahdollisuus
niille
jotka ei
heiluta
miekkoja
Ongelmat toistuu
niin kauan
ongelmat
poistuu
Vähin elein
ja selityksiä
Ilman
liikkeitä
selailen
Jos ymmärrät
niin ole
hiljaa
Ja katso
kuinka
luhistuvat
Rakenteet
Ihmiset
jotka
pellen
valitsevat
Irvikuvia
ihmisen
Anna anteeksi
kun sinut
ensimmäisen
kadotin
Anna anteeksi
toinen
kun ajoittain
olet minulta
kadonnut
Kolmatta en
tohdi pohtia
se löytää
sellaiset
jotka sille
ovat valmiita
Vaikka kuinka kauan
puuskuttaisi tiedemies
ja yrittäisi tehdä
ruohosta maitoa
Muuttaa virtoja
paitsi sähkön
Ei ihminen
luo elämää
se antaa sille
mahdollisuuden
Kun ymmärät
aikaa
Ehkä
polvillesi
menet
Kun kädessä
on multaa
ehkä ymmärrät
Ymmärrys
talitintin
mutta enää
etäisesti
ihmistä muistutti
Minä nokin
vaikka en
erota
vasenta
tai oikeaa
Ihmistä pohti
tohti piipittää
vähäsen
Jyvän löydän
siinä ero
merkittävin
siipien
välissä
Toisilla lyhyt
jollain pitkä
Useimmilla
monenkirjava
Ei kenelläkään
sellaista
ettei siellä olisi
muutama musta
Harvoilla
valkeita
muita enemmän
Ei yhdelläkään
ole nauha
katkennut
Piti selkeän välin
helposti hermostuviin
huutajiin
peilikuvaansa
tuijottajiin
Piti turvavälin
ismeihin ja isteihin
politiikan käveleviin
vitseihin
Vähät välitti
jos aurinko sammui
mutta kaikesta
kuonasta ja pimeydestä
huolimatta
ei silti ollut
välinpitämätön