Vanha vaahtera
paikallaan
pihlajan oksat
hamuilevat
löytävät
ne ovat yhtä
Nuori vaahtera
auringon valosta
viimeisistä
nauttii
sen näkee
lehdistä
Niin täynnä
elämää
Kolmas ei tee
kompromissejä
Ei takerru
mieleen
muotoon
sanojen
Ei vaadi
ei pyydä
toista muuttumaan
se vain on
Henkisiä
vuohenputkia
Vaikka saisit
ne kaikki
kitkettyä
Niin ei
aikaakaan
kun ne taas
jostain putkahtavat
Kun ymmärrät
muurahaisia
Niin ymmärrät
että jokaisella
on oma tehtävä
vihkonsa joka
odottaa repijäänsä