Elämäni liejuryömijänä
Sanoja mustasta vihkosta, runoja elämästä
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
Taantuma
Hyvä olla on nyt,
kun aika on taantunut.
Mikään ei liiku - huomaatko sen?
Ikuisesti kävelen.
Muuratkaa mut seinään,
riippumaan läpi keihään.
Typerää olla maalla ei-kenenkään.
Riisu kaikki, opi ryömimään.
Koloon, jota
elämäksi kutsutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti